Tunteiden hallitsemisen kyky on merkki kypsyydestä, mutta se voi aiheuttaa myös vakavia sivuoireita. Minkä takia me oikeastaan tukahdutamme tunteita? Milloin meidän pitäisi näyttää tunteemme ja milloin taas kannattaisi pitää hermot kurissa? Entä onko tunteiden tietoinen tukahduttaminen hyvä tapa selviytyä stressistä?
Tunteiden hallitsemisen taide
Hermojen kurissa pitäminen on yksi tapa stressin ja sen vaikutusten käsittelemiseen, konfliktien välttämiseen sekä avain menestykseen erilaisissa neuvottelutilanteissa. Kuitenkin sellaisissa tilanteissa, joissa tukahduttamisesta johtuvia jännitteitä kerääntyy liian kauan tai liian usein, siitä voi seurata häiriintyneitä reaktioita ja käyttäytymismalleja, esimerkiksi itseensä sulkeutumista tai aivan päinvastaisia reaktioita, kuten raivokohtauksia.
Kun katsomme liikuttavaa elokuvakohtausta, havaitsemme että sydämemme lyö nopeammin, kyyneleet valuvat silmiimme ja kurkkuamme tai vatsaamme alkaa kiristää. Ne ovat merkkejä tunteidemme luonnollisista fyysisistä reaktioista. Tunteet voivat näkyä vaikkapa kasvojemme ilmeissä: esimerkiksi jos henkilö katselee elokuvateatterissa kohtausta sydänleikkauksesta, hänen kasvoissaan näkyy pelkoa, inhoa tai molempia. Nämä ovat täysin tahattomia reaktioita, jotka ovat osa luonnollista ja spontaania tunteiden ilmaisua. Oletko miettinyt koskaan mitä tapahtuisi, jos yritäisimme estää tällaiset spontaanit reaktiot ja teeskennellä täysin välinpitämätöntä?
Raivostunut potilas toipuu nopeammin
Välinpitämättömyys sosiaalisissa tilanteissa voi joskus olla hyödyllistä, jos aivan totta puhutaan. Jos lapsi osaa koulussa sivuuttaa pilkkaamisen, niin kiusaaminen voi lopulta loppua aivan itsestään. Tunteet kurissa pitävä neuvottelija voi saada kannattavamman sopimuksen, ja pokerinaamalla voidaan puolestaan hämmentää vastustajat. Mutta mitä tutkimukset sanovat tästä? Yksi sairaalapotilaiden kanssa suoritetuista kokeista osoitti, että sellaiset potilaat toipuvat nopeammin, jotka ilmaisevat useammin tyytymättömyyttään, ovat hankalampia potilaita, kiistelevät useammin lääkäreiden kanssa jne, verrattuna niihin potilaisiin, jotka noudattavat kohteliaasti kaikkia käskyjä eivätkä koskaan kapinoi.
Asiantuntijoiden mukaan kipujaan tukahduttanut henkilö pystyy kestämään jatkossa entistä suuremman kipukuormituksen verrattuna sellaiseen henkilöön, joka jakaa tunteensa ulos heti. Jos lapsi pidättäytyy itkemästä, niin kivun aiheuttamat tunteet ovat subjektiivisesti pienemmät, mutta tunteen kokemisen aika venyy pidemmäksi. Näissä strategioissa on siis merkittävä ero. Vaikka tukahdutetut tunteet heikentyvät, ne kestävät kauemmin ja niistä on vaikeampaa päästä eroon. ”Laukesin, räjähdin, mutta vihan tunteeni paloi loppuun nopeasti ja se oli sillä selvä” – näin jotkut kuvaavat kokemaansa vihan tunnetilaa. Jos he olisivat tukahduttaneet tunteensa, reaktiot ei olisi olleet niin aggressiivisia, mutta kestoltaan pidempiä. Voidaan siis sanoa, että tunteiden ilmaiseminen ”polttaa ikävät tunteet tuhkana tuuleen”.
Kun keho ja sielu eivät ole tasapainossa
Olemme jo aikaisemmin kirjoittaneet useita kertoja siitä, että henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitämiseksi meidän on opittava lukemaan sekä sielumme että kehomme lähettämiä signaaleja. Sielun ja kehon tasapainon puuttuminen näkyy myös tunteiden tukahduttamisessa. Ihmisen fyysisiä reaktioita tutkivan laitteen avulla on ollut mahdollista havaita, että verenpaine nousee, hikoileminen lisääntyy, lihasjännitys kasvaa ja hengitys tihentyy silloin, kun yritämme kaikin keinoin piilottaa todelliset tunteemme. Keho toimii samalla tavalla kuin hätätilanteessa. Johtopäätös? Tunteiden tukahduttaminen voi johtaa moniin erilaisiin psykosomaattisiin sairauksiin, toisin sanoen sellaisiin sairauksiin, joita on vaikea diagnosoida pelkästään oireiden tai tutkimustulosten perusteella. Näitä oireita ovat mm. krooninen unettomuus, kohonnut verenpaine, ärtyvän suolen oireyhtymä, astma, ihosairaudet ja jopa masennus.
