Tuntuuko sinusta joskus siltä, että pääsi on aivan täpötäynnä. Mieltäsi askarruttaa erilaiset ajatukset, kysymykset, päätelmät ja tunteet? Sanotaanko sinulle usein, että olet ”yliherkkä” ja reagoit liian tunteellisesti kaikkeen ympärillä olevaan? Tai ehkä sinulla on tunne, että sinussa on jotain vikaa? Jos vastasit näihin kysymyksiin myöntävästi, saatat olla mentaalisesti hyperaktiivinen.
”Pysäköin auton. Ihmettelen, pysäköitkö sinä pihalle tai kadulle. Menen portin läpi, yritän selvittää millainen auto sinulla on. Pidätkö autoista? Luulen niin. Ja silti en huomaa yhtään sinulle sopivaa mallia. Sanon itselleni, että tein virheen. Tulen sisäpuhelimen luo. Postilaatikossa tai ovikellossa nimesi on kirjoitettu eri fontilla kuin osteopaattien nimet. Joten et avannut vastaanottoasi samaan aikaan kuin he. Miksi? Missä vastaanottosi on sijainnut aiemmin? Kotonasi? Kaukaa kotoa? Eikö entisiä asiakkaitasi häiritse osoitteesi muuttuminen? Menen sisään. Toinen ovikello ei toimi. Sinun olisi korjattava se. Miksi kukaan ei ole vielä korjannut sitä? […] ”- tämä on kuvaus sellaisen potilaan ajatuksista, joka kamppailee mentaalisen hyperaktiivisuuden kanssa (Christel Petitcollin,” I think too much”).
Oikean aivopuoliskon syy
Mentaalisesti hyperaktiiviset ihmiset, kuten kirjasta siteeratun potilaan kertomus, ottavat vastaan suuren tietotulvan, muistavat pienimmätkin yksityiskohdat, analysoivat kaikki mahdolliset skenaariot yhdelle tapahtumalle (tyypillinen ”mitä tapahtuisi, jos”) ja heillä on erittäin kehittynyt intuitio. Tämän seurauksena yksi yleisimmistä heidän kuulemista lauseistaan on ”olet yliherkkä, sinusta tuntuu vain siltä”. Mutta asiantuntijoiden tekemien tutkimuksen mukaan jopa noin 20-30 prosenttia ihmisistä kärsii tämän tyyppisistä vaivoista. Missä on syy? Tutkijat syyttävät tästä aivojen oikean puoliskon neurologisen järjestelmän poikkeavaa rakennetta ja sen yliaktiivisuutta. Ei ihme, sillä oikean aivopuoliskon vastuulla on vaisto, aistien integroituminen, tunteet sekä kaikki se minkä me tunnemme ja emme voi nähdä paljain silmin. Tämä on vasemman aivopuoliskon täydellinen vastakohta – se on puolestaan lineaarinen, menetelmällinen ja verbaalinen. Oikea aivopuolisko tuntee ja vasen puolestaan määrittelee sekä kuvaa sen. Valitettavasti mentaalisesti yliherkät potilaat saavat usein harhaanjohtavan diagnoosiin, jolloin oireet tulkitaan johtuvan jostain sairauksesta tai mielenterveyden häiriöstä.
Enemmän, vahvemmin, nopeammin
Ihminen, joka ottaa vastaan ja käsittelee enemmän tietoa kuin ”tavallinen ihminen”, on saanut ominaisuudelleen tieteellisen termin – hyperestesia -, eli toisin sanoen liikaherkkätuntoisuus tai lisääntynyt tuntoherkkyys. Vaikka äkillisessä stressaavassa tilanteessa tällainen ominaisuus on meille erittäin hyödyllistä, niin arjessa tämä ominaisuus vaikeuttaa elämistä. Sellaisia ihmisiä voivat häiritä tietyt hajut, maut, äänet tai materiaalien pinnat.
- Useimmissa mentaalisen hyperaktiivisuuden tapauksissa hyperestesia yhdistyy synestesiaan, toisin sanoen aivoissa erilaiset aistikokemukset sekoittuvat. Synesteetikot esimerkiksit näkevät värikkäitä sanoja tai kuperia numeroita – Christel Petitcollin selittää.
Hyperestesiaan yhdistetään myös aistitietojen valitsemisen ja erottamisen heikko kyky. Suurimmalla osalla ihmisistä mielemme sulkee automaattisesti pois tarpeettomat tiedot ja päästää läpi vain sellaisen tiedon, jolla voi olla tärkeä merkitys meille. Hyperaktiivisilla ihmisillä tämä prosessi on häiriintynyt ja tiedon valintaprosessi on tehtävä ”manuaalisesti”, eli omien päätelmien tai analyysien avulla. Siksi tällaiset ihmiset voivat kärsiä keskittymisongelmista tai heillä voi olla vaikeuksia sopeutua tiettyihin sosiaalisiin tilanteiseen työelämässä.
Diagnoosi ja mitä sen jälkeen?
Mentaalisen hyperaktiivisuuden kanssa eläminen ei tarkoita kuitenkaan sitä, että sinun tulisi luopua ammatillisista suunnitelmistasi tai omista unelmistasi. Tällaisilla ihmisillä on joukko positiivisia ominaisuuksia, jotka johtuvat juuri heidän ”erilaisuudestaan”. He rakastavat muiden kanssa seurustelua, he voivat puhua jokaisesta aiheesta ja tehdä useita asioita kerralla, he omaavat laajat tiedot eri aloista ja heille on ominaista keskimääräistä suurempi luovuus. Joten mitä on tehtävissä … ettei tule hulluksi?
Kirjan kirjoittaja suosittelee miellekarttojen, aikataulujen ja suunnitelmien tekemistä tai ns. ankkurointia (ulkoisten ärsykkeiden yhdistämistä sisäiseen tilaan). On myös tärkeää työskennellä oman itsetunnon, yksinäisyyteen totuttautumisen sekä pienimpien saavutusten arvostamisen kanssa. Mutta tärkein asia on ymmärtäminen ja asiaan tottuminen – sen hyväksyminen, että aivomme toimivat hieman eri tavalla.
