Iloinen lapsi on suuressa määrin iloisten ja onnellisten vanhempien ansiota. Lapsemme tarkkailevat aikuisten käyttäytymistä stressitilanteissa ja reaktioitamme epäonnistumisiin ja pystyvät muistamaan tarkalleen keskustelumme elämänkumppanin, ystävän tai jopa vieraiden ihmisten kanssa. Käyttäytymisemme kaikissa tilanteissa ei tietenkään ole jäljittelyn arvoista, mutta lohduksi voimme todeta, että lapsesta voi kasvattaa optimistin. Siihen riittää johdonmukaisuus, sinnikyys ja…suuri annos hymyä.
Ihaile ja kehu
Vanhemmilta saatu tunnustus on paras palkinto lapselle, joka rakentaa omanarvontunteensa juuri kehuihin. Niiden ansiosta lapsi oppii myös, että kannattaa olla kiltti ja kohtelias paitsi oman edun vuoksi (esim. saadakseen uuden lelun), myös siksi, että niin kuuluu käyttäytyä. Vanhemman (ja samalla aikuisen henkilön) ihailu on lapselle tärkein palkinto ja parempi kasvatusmenetelmä kuin suklaapatukka tai uudet rakennuspalikat, ennen kaikkea siksi, että sillä on pitkäkestoista vaikutusta. Tue siis lastasi hänen ponnisteluissaan ja kehu häntä myös muulloin kuin silloin, kun hän onnistuu jossain. On erittäin tärkeää arvostaa uurastusta ja hyviä aikeita, sillä se opettaa elämässä tärkeän asian: ainoastaan lopputulos ei ole tärkeä, vaan myös ne toimet, jotka auttavat päämäärään pääsemiseen tarvittavien tietojen ja kokemusten keräämisessä.
Opeta lasta olemaan kyllästymättä
Kun olemme työpäivän jälkeen väsyneitä ja lapsi toistaa meille toistamasta päästyään, että hänellä on ”tylsää”, on vaikea saada itsestään irti minkäänlaisia voimia, saati sitten luovuutta. Ymmärrämme kyllä, miltä lapsesta tuntuu, mutta meidän täytyy myös ajatella tulevaisuutta – emmehän halua kasvattaa lapsestamme ikuista valittajaa, joka ei tiedä, mitä tekisi eikä osaa organisoida aikaansa? Välttääksemme virheitä ja kasvattaaksemme lapsesta onnellisen aikuisen meidän on reagoitava. Ensinnäkään et saa sallia lapsesi kulkea ympäri kotia ja valittaa. Jos sinulla itselläsi on taipumusta tällaiseen, sinun on päästävä siitä eroon tai ainakin…pystyttävä piilottamaan se paremmin, sillä muuten saat tulevaisuudessa nähdä huonojen tapojesi toistuva teini-ikäisessä lapsessasi. Toiseksi et voi sanoa muutaman vuoden ikäiselle lapselle, että hänen on tehtävä ”jotain”, sillä ”jokin” on hänelle vain abstrakti ja käsittämätön ”ties mikä”. Ehdota aina jotain konkreettista: teatterileikkiä, tanssia, sadun lukemista tai vaikka hula-vanteen pyörittämistä.
Huolehdi lapsen aistien kehityksestä
Aistien integrointi on erittäin tärkeä osa lapsen kehitysprosessia, sillä se säätelee lapsen hermoston toimintaa. Kyse on ennen kaikkea kyvystä tuntea, ymmärtää ja järjestää aistien ympäristöstä ja lapsen omasta kehosta välittämää tietoa. Lyhyesti sanottuna aistien integrointi mahdollistaa yksittäisten ärsykkeiden jaottelemisen, järjestämisen ja yhdistämisen aivotoimintoja varten. Kun nämä prosessit ovat tasapainossa, kehon motoriikka sopeutuu helposti ympäristöön, mieli omaksuu vaivatta tietoa ja ”hyvä” käyttäytyminen kehittyy luonnollisella tavalla. Kannattaa siis tukea tätä kehitystä lapsessa esim. käyttämällä aistipeittoa nukkumaan mentäessä (se vaikuttaa rauhoittavasti ja tyynnyttävästi hermostoon edistämällä serotoniinin erittymistä) tai luovien leikkien avulla. Voit esim. kehitellä hajujen, makujen tai äänten tunnistamiseen perustuvan leikin tai asetella lattialle erilaisia materiaaleja ja kudoksia, jotka tuntuvat lapsen jalkapohjissa selkeästi toisistaan eroavilta.
Kunnioita lasta ja hänen mielipidettään
Jos haluat kasvattaa lapsesta optimistin, sinun on opetettava hänelle, että hänen mielipiteellään on perheelle merkitystä siinä missä muidenkin perheenjäsenten, myös aikuisten näkemyksillä. On tietenkin samalla asetettava rajat ja käytettävä tervettä järkeä, minkä takia muutaman vuoden vanhalle lapselle asetettavien valintojen täytyy olla hänen ikänsä tasolla. Hyvä tapa lähteä liikkeelle ovat suljetut kysymykset: juotko tänään kaakaota punaisesta vai sinisestä kupista? Menetkö mieluummin ensin kävelylle ja katsot sitten piirretyn vai päinvastoin? Haluatko korvien suojaksi pipon vai korvalaput? Silloin lapsi oppii huomaamaan, miten tärkeä hän on teille ja että hän voi vaikuttaa siihen, mitä hänen ympärillään tapahtuu. Jos lapsesi ei halua tänään leikkiä kaveriensa kanssa, kunnioita hänen päätöstään, mutta voit samalla myös esittää kunkin ratkaisun hyvät ja huonot puolet. ”Voit jäädä kotiin ja luemme yhdessä lempikirjaasi, mutta jos menet kaveriesi luo, voit saada leikkiä uusilla leluilla tai tutustua uuteen kaveriin.” Tällaiset keskustelut opettavat lapselle myös tärkeitä syy ja seuraus -suhteita ja vahvistavat hänessä ”voin tehdä, mutta minun ei ole pakko tehdä” -asennetta.
Lykkyä tykö!
