Mitä lapsen elimistössä tapahtuu unen aikana?
Hyvin nukkuva lapsi omaksuu helpommin tietoa. Tämä ei koske ainoastaan oppikirjatietoa, vaan myös perusasioita, kuten kävelemään oppimista tai eleiden, äänten ja kuvien mieleen painamista.
Tiedon järjestämisestä ja omaksumisesta ovat vastuussa ns. univärttinät, joita muodostuu NREM-unen aikana, eli vaiheessa, jossa silmät eivät liiku, syke on matala ja ruumiinlämpö alenee. Tämä kehon jäähtyminen omalaatuisessa halvauksessa mahdollistaa isomman verimäärän virtaamisen aivoihin ja niiden aktiivisen työskentelyn.
Unen aikana tapahtuu edellisen päivän informaation järjestäminen ja kiinnittäminen. Aivojen välittäjäaineita muodostuu ja jälleenrakentuu ja reseptorit valmistautuvat vastaanottamaan uuden ärsykeannoksen.
Yöllä myös elimistön hormonitoiminta tasapainottuu. Erilaisten hormonien (melatoniinin, kortisolin, serotoniinin jne.) erittyminen ja erittymisen vähentyminen varmistavat lapsen normaalin kehityksen, niin tämänhetkisen kuin tulevan.
Ohio State University College of Public Healthissa tehty tutkimus* osoittaa, että lapsilla, joilla on säännöllinen uni ja jotka käyvät nukkumaan klo 20:00, on pienempi taipumus lihomiseen teini-iässä kuin lapsilla, jotka käyvät nukkumaan myöhemmin.
Uni on myös kasvuhormonin intensiivisen erittymisen aikaa. Lapsella, joka ei nuku riittävästi, käy nukkumaan vaihtelevina aikoina tai nukkuu sopimattomissa oloissa (esim. television sinisessä valossa ja melussa), on pienemmät mahdollisuudet normaaliin kasvuun ja kehitykseen.
Vauvan nukahtaminen
Ensimmäinen „makuuhuone”, johon pieni ihminen tutustuu, on äidin vatsa. Häntä hallitsee miellyttävä lämpötila, on tarpeeksi pimeää, mikään melu ei häiritse sikiötä, tuttua naisen ääntä lukuun ottamatta, ja hänen kehonsa keinuu jatkuvasti. Maailmaan tulonsa jälkeen lapsi etsii jatkuvasti niitä kokemuksia, joita äidin keho hänelle tuotti.
Hellävarainen keinuttaminen, joka muistuttaa sitä, mitä äidin liike tarjosi lapselle, rauhoittaa ja valmistaa vauvaa nukkumaan. Keinuttaminen myös stimuloi aivoja työhön ja auttaa tasapainoaistin kehityksessä.
Miten keinuttaa vauvaa?
Lapsi on tyytyväisin silloin, kun äiti tai isä keinuttaa häntä sylissään. Keinuttamista riippumatossa, vaunuissa tai kehdossa hän pitää toisen luokan ratkaisuna. Miksi? Koska vanhemman keho on lämmin ja sillä on tuttu rauhoittava tuoksu.
Lapsen vaunuissa työntämistä tai kehdossa nukuttamista parempi ratkaisu on huivin käyttäminen. Huivi mahdollistaa lapsen kantamisen aivan kehon lähellä, mikä auttaa lasta tuntemaan olevansa turvassa ja nukahtamaan, ja vanhempia liikkumaan lapsen kanssa suhteellisen mukavasti.
Onko rinnalle nukahtamisesta vahinkoa vauvalle?
Useat äidit pitävät siitä, kun lapsi nukahtaa rinnalle syöttämisen jälkeen. Toden sanoaksemme moni lapsi nukahtaa tällä tavalla ilman erityistä houkuttelua.
Syömisen jälkeinen uni on elimistön luonnollinen tarve joka iässä. Väsymys tulee energian suuntautuessa nautitun ravinnon sulattamiseen. Pikkulapsen tapauksessa nukahtamista edistävät myös äidinmaidon sisältämät proteiinit.
Vauva sängyssä
Lapsi, joka on nukahtanut äidin tai isän sylissä, voi herätä tuntiessaan, että hänet pannaan kylmään ja outoon sänkyyn. Tämän estääkseen vanhemmat voivat valmistella sängyn vauvan nukkumaanmenoa varten. Sänkyyn kannattaa panna ennakolta kuumavesipullo, joka hieman lämmittää vuodevaatteita, ja liittää peittoon tai huopaan paita, jossa on äidin tai isän tuoksu. Vauva on paras asettaa makaamaan vatsalleen, sammakkoasentoon.
Vanhempien paidan sijasta voidaan käyttää huivia, jossa lapsi on nukahtanut. Parasta on, jos huivi kiedotaan melko tiukasti vauvan kehon ympärille.
Jos lapsen ei haluta heräävän heti nukahtamisen jälkeen, voidaan hänelle soittaa ns. valkoista kohinaa (pölynimurin tai hiustenkuivaajan tallennettua ääntä). Tämä kohina muistuttaa vauvan sikiöaikana kuulemia ääniä, mikä saa hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi.
Mikä on paras ikä nukahtaa ilman vanhempia?
Jotkut vanhemmat yrittävät melko nopeasti vieroittaa lapsen rinnalle nukahtamisesta ja samalla vanhempien läheisyydestä unen aikana. Kuitenkin lapselle luonnollinen tila on jatkuva olo äidin tai isän lähellä. Ilman sitä hän menettää turvallisuudentunteensa.
Paras hetki siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli lapsen itsenäiseen nukahtamiseen on hetki, jonka lapsi itse valitsee. Vanhempien kannattaa varmasti olla tässä tilanteessa kärsivällisiä, sillä lapsen systemaattinen itsenäistyminen kuuluu hänen kehitykseensä jokaisessa elämänvaiheessa, siihen asti, kunnes hän perustaa oman perheen.
Jälkeläisen täytyy silti jättää äidin ja isän sänky jossain vaiheessa ennen kuin hän muuttaa pois syntymäkodistaan. Tämä aika tulee useimmiten silloin, kun lapsi täyttää viisi vuotta. Onko se myöhään? Pitäkäämme mielessä, että pikkulapsella ei vielä ole valmista mekanismia kortisolin (stressihormonin) yöaikaisen erityksen estämiseen. Siitä johtuen tätä hormonia erittyy sekä aktiivisuus- että lepovaiheessa. Muun muassa tästä syystä lapsi heräilee usein öisin ja on rauhattomampi kuin nukkuva aikuinen. Lapsi on kireämpi ja hermostuneempi ja kuvittelee erilaisia pelkoja. Hänen kannattaa antaa hieman kasvaa ennen kuin hän alkaa nukkua itsenäisesti.
Jos vanhemmat päättävät siirtää lapsen eri huoneeseen aikaisemmin, on muistettava juuri kortisolin eritys ja estettävä stressin kasaantuminen juuri ennen nukahtamista. Jos lapsi vaatii voimakkaasti vanhempien läheisyyttä (esim. huutaen ja itkien), häntä ei saa pakottaa uusiin tapoihin. Kortisolin runsas erittyminen yöllä voi johtaa kasvun hidastumiseen ja vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen.
Leikki-ikäisen nukahtaminen
Leikki-ikäisen lapsen nukahtaminen eroaa huomattavasti vauvan nukahtamisesta. Lapsi ei tarvitse enää painautumista rintaa vasten eikä keinuttamista eikä välttämättä säilytä sängyssään vanhempiensa vaatteita, mutta äidin ja isän läheisyys on hänelle silti edelleen tärkeää. Vanhemmat voivat helpottaa hänen nukahtamistaan esim. lukemalla satuja ennen nukahtamista, silittämällä tai vaikkapa hyvänyönsuukolla.
Kannattaa myös varmistaa, että lapsella on nukahtamisen kannalta optimaaliset olosuhteet, esim. huoneen tuuletus, sopiva lämpötila (18–20 oC), ilmankosteus (takat, ilmankostuttimet), eristäminen ulkoa tulevasta melusta, samoin kuin sinisestä valosta (jota tuottavat m. tietokone ja televisio).
Rauhalliseen uneen voi valmistautua ottamalla käyttöön tiettyjä rituaaleja. Iltakylpy, keskustelu vanhempien kanssa tai satujen lukeminen voivat auttaa lasta nukahtamaan nopeasti. Kannattaa muistaa lapsen aikainen nukkumaanmeno (ennen klo 20:00) ja noudattaa kiinteää nukkumaanmenoaikaa. Rituaali paitsi auttaa nukahtamisessa, myös takaa rauhallisen ja pitkän unen. Tällä käytännöllä on positiivisia vaikutuksia niin lasten kuin aikuisten kohdalla. Se suojaa (kuten aikaisemmin mainitsimme) lihomiselta, mutta myös hermostollisilta häiriöiltä tai vaikkapa liikarasitukselta.
Unenaikainen heräily
Niin vauvat kuin leikki-ikäiset lapset nukkuvat pinnallisesti. Unen vaiheet – REM ja NREM – eivät kestä yhtä kauaa kuin aikuisilla. Aikuisella yhden vaiheen pituus on noin kolme tuntia ja lapsella noin yksi tunti. Lisäksi epäkypsät aivot ja keskushermosto eivät toimi vielä niin tehokkaasti, että takaisivat elimistön harmonisen kehityksen. Tämä kaikki vaikuttaa yölevon suurempaan taukojen lukumäärään.
Yöllinen heräily ei ole mitenkään epätavallista. Se koskee niin vauvoja (joilla toisaalta on täysin erilainen vuorokausirytmi kuin muutaman vuoden ikäisillä) kuin leikki-ikäisiä. Vanhempien täytyy ottaa se huomioon siirtäessään lasta toiseen huoneeseen. Lapsen nukkumapaikassa kannattaa ennen kaikkea jättää päälle yövalo, joka ei ole liian kirkas. Samoin on parasta järjestää valaistus vanhempien makuuhuoneen ja lapsen huoneen väliselle reitille ja poistaa tieltä kaikki esteet. Lasten heräilyhän tarkoittaa usein „yöllisiä vaelluksia” äidin ja isän sänkyyn.
