Sensorinen integraatio on kyky vastaanottaa, tuntea, ymmärtää ja jäsentää oikein aistiärsykkeitä, mikä antaa mahdollisuuden tutustua maailmaan. Se perustuu kolmen aistin moitteettomaan toimintaan: tunto-, tasapaino- sekä asento- ja liikeaistin, joka tunnetaan myös nimellä syvätunto. Niiden ansiosta voimme mm. tunnistaa esineitä tuntoaistin avulla tai säilyttää kehon tasapainon. Jos ne pettävät, alkaa ilmaantua toimintahäiriöitä, jotka voidaan havaita jo lapsuudessa. Lapsessa näkyy yliherkkyyttä tai liian vähäistä herkkyyttä aistiärsykkeille, hänellä on koordinaatio-ongelmia ja hänen motorinen kehityksensä viivästyy. Myös oppimisessa, puheen hallinnassa ja kielellisissä kyvyissä on vaikeuksia. Nämä ovat sensorisen integraation häiriöiden tärkeimmät oireet.
Sensorisen integraation terapia
Oireita voidaan lievittää asianmukaisella terapialla, jota usein kuvataan nimellä “oppimisleikki”. Se kertoo paljon tämän hoitokeinon luonteesta. Se perustuu terveydelle hyödyllisiin ja lapselle miellyttäviin aktiviteetteihin, kuten riippumatossa keinumiseen, kehdossa tasapainoilemiseen tai rullalaudalla kulkemiseen. Tämä parantaa lapsen sensorista integraatiota, mikä auttaa häntä saavuttamaan monia taitoja, kuten lukutaito tai polkupyörällä ajaminen. Terapia ei siis ole opiskelua, vaan ainoastaan siihen valmistautumista leikin kautta.
Sensorinen polku – apua terapiaan
Hoidon aikana käytetään useita sitä tukevia työkaluja. Yksi niistä on terapeuttinen polku – jokaisen terapiavastaanoton varustukseen välttämättömänä kuuluva elementti. On hyvä, jos sellainen on myös lapsiperheen kotona, varsinkin jos lapsilla on sensorisen integraation häiriöitä, sillä se palvelee tehokkaana terapian tukena tai motorisen kehityksen apuna ja parantaa terveiden lasten fyysistä toimintakykyä. Se mahdollistaa harjoitusten systemaattisuuden, joka puolestaan parantaa terapian tuloksia ja tuottaa lapselle paljon päivittäistä huvia.
Sensorisen polun rakenne
Sensorinen polku koostuu useista elementeistä, joista voidaan koota erilaisia muodostelmia. Ne on valmistettu erilaisen rakenteen omaavista materiaaleista, esim. denimistä, fleecestä, puuvillasta ja mokkanahasta. Niiden täytteenä on erimuotoisia ja -kokoisia ja erilaisen rakenteen omaavia esineitä, esim. käpyjä, papuja, lasikuulia tai kastanjoita. Joskus vanhemmat rakentavat itse sensorisia polkuja, ottaen mallia ammattilaisten käyttämistä poluista, joita on terapeuttien vastaanotoilla. On kuitenkin parempi hankkia tuotteet valmiina, jotta niiden tehosta voitaisiin olla varmoja. Niiden ansiosta lapsi oppii tunnistamaan monia erilaisia pintoja ja tottuu niihin. Hänen reaktionsa kertoo hänen kosketuspreferensseistään. Lapsi, jolla on liian pieni kosketusherkkyys, valitsee elementtejä, joissa on isot, kovat täytteet – yliherkkä lapsi sen sijaan suosii pehmeitä ja hienotekoisia täytteitä.
Sensorisen polun toiminta
Sopivan monimuotoisen rakenteensa ansiosta sensorinen polku auttaa lievittämään ja eliminoimaan toimintahäiriöitä, joita asiantuntijoiden havaintojen mukaan esiintyy ennen kaikkea kahdella aivojen tiedonkäsittelyn alueella: ärsykkeiden vastaanottamisessa ja vasteen muodostamisessa. Häiriöt ensin mainitulla alueella ilmenevät pääasiassa liian heikkona reagointina kosketukseen. Jälkimmäiselle alueelle tyypillisiin häiriöihin taas kuuluvat kömpelyys, motoriikan, tasapainon ja liikekoordinaation ongelmat.
Sensorisella polulla leikkiminen auttaa parantamaan koko kehon fyysistä toimintakykyä, ns. karkeamotoriikkaa, jolle tunnusomaisia ovat näkö-liikekoordinaatiota vaativat aktiviteetit, kuten uinti, ruutuhyppely, hyppiminen tai pallopelit. Sensorinen polku stimuloi käsien ja jalkojen ihossa ja lihaksissa sijaitsevia reseptoreja toimimaan oikein. Lapset saavat sen ansiosta enemmän kosketusärsykkeitä. Heidän aistikokemustensa piiri laajenee, mikä lisää heidän tuntemustaan ympäröivästä maailmasta.
