Jokapäiväinen elämä tarjoaa meille satoja tilanteita, joissa kognitiiviset prosessimme joutuvat suuren testin alle valtavan tietotulvan takia. Teknologinen kehitys on aiheuttanut kaikkialla esiintyvää mainontaa, jotka vastaanotamme erilaisina aistiärsykkeinä. Kasvavien ammatillisten vaatimuksten ja ylikuormitettujen opetussuunnitelmien, joissa ei ole otettu huomioon lasten mahdollisuuksia, myötä nuorimmat lapset joutuvat taistelemaan liiallisen informaatiorasituksen kanssa. Lisäksi meillä kaikilla on pääsy Internetiin ja miljooniin eri tiedostoihin, elokuviin, musiikkikirjastoihin ja kaikenlaisiin tietoihin, joita emme pysty käsittelemään kerralla. Kuinka elää maailmassa, joissa aistejamme ylikuormitetaan jatkuvasti? Voiko sitä vastaan suojautua?
Ammattikirjallisuudessa löytyy monia käsitteitä, jotka viittaavat erilaisiin mekanismeihin, joiden avulla voimme puolustautua informaatiotulvaa vastaan. Jo esihistoriallisella ajalla ihminen havainnoi ympäristöään aistien avulla. Ne olivat erittäin tärkeitä ihmisen selviytymiselle, lajin levittäytymiselle sekä vaurauden kasvattamiselle. Mutta aisteja käytettiin myös sellaisiin tarkoituksiin, joista ei ollut välitöntä hyötyä. Aistiärsykkeiden valikoivuus on merkittävä ominaisuus, jonka avulla voidaan keskittyä juuri siihen mikä on kullakin hetkellä tärkeää, ja jättää pois kaikki muut saapuvat ärsykkeet, jotka häiritsevät tärkeiden tehtävien suorittamista.
Pakene tai kuole
Aistiärsykkeiden aheuttaman ylikuormituksen tutkimuksessa on havaittu myös merkittävä korrelaatio sydämen toiminnan ja ärsykkeiden alkuperän välillä. Tutkimuksissa havaittiin, että sisäisiin ärsykkeisiin keskittyvien ihmisten, jotka siis keskittyvät ajattelu- ja ongelmanratkaisuprosesseihin, pulssi nousee merkittävästi (verrattuna suhteessa ulkoisiin ärsykkeisiin). Kuten tiedätte, nopeampi pulssi aiheuttaa nopeamman verenkierron, jonka ansiosta aivojen verenkierto paranee ja aktiivisuus lisääntyy. Samanlainen pulssin tihentyminen tapahtuu stressaavissa tilanteissa, kun ”pakene tai kuole” -reaktio laukeaa hypotalamus-aivolisäke-lisämunuainen akselin aktivoinnin johdosta, mikä puolestaan laukaisee biologisen vasteen stressille.
Esihistoriallisina aikoina, kun ihmiset eivät olleet huolissaan palkoista, työn tuloksista tai arvosanoista koulussa, stressi liittyi voimakkaasti hengenvaaraan ja geenien jatkamiseen. Näin ollen parempi aivoverenkierto oli adaptiivista, koska henkisen työn lisääntyminen johti tehokkaampaan tietojenkäsittelyyn ja sitä myötä lisäsi todennäköisyyttä tehdä oikeita päätöksiä hengissäselviytymisen varmistamiseksi. Tällainen järjestelmä toimii edelleen ihmisissä, mutta stressin ja intensiteetin määrä on muuttunut. Joten näyttää siltä, että kehomme on ohjelmoitu tukemaan eloonjäämistaistelua ja suojelemaan meitä ärsykkeiden tulvalta erilaisten valintaprosessien kautta.
Valitettavasti luonnolliset puolustusprosessit eivät ole aina riittäviä. Se valtava tiedon määrä, jota meidän on käsiteltävä, ylittää kehomme fyysiset ominaisuudet. Voidaksemme täyttää tänä päivänä työmarkkinoiden tai koulujen vaatimukset, emme voi valita itse ärsykkeitä ja laittaa osan niistä syrjään ylikuormituksen hetkellä. Elämän vauhti vaatii meitä vastaanottamaan ja käsittelemään aivan liian suuren määrän tietoa kerralla, joka ylittää hermostomme ominaisuudet ja häiritsee sen asianmukaista toimintaa. Tätä tilannetta kutsutaan aistiärsykkeiden aiheuttamaksi ylikuormitukseksi. Sen oireita ovat: kaaoksen ja sekaannuksen tunne, jatkuvan väsymyksen ja uupumuksen tunne, keskittymiskyvyn puute, oppimisen vastenmielisyys tai sisällön muistamisen ja analysoinnin ongelma.
Miten pärjätä ylikuormitusta vastaan
Yksi puolustusmekanismi, joka auttaa lapsia selviytymään liiallisista ärsykkeistä, on itse ärsykkeen lähteen poistaminen esimerkiksi peittämällä lapsen silmät tai korvat. Aikuiset puolestaan useimmiten automaattisesti unohtavat tehtävänsä ja etsivät erilaisia rentoutumiskeinoja. Joillekin meistä toimii ulkona kävely, muille rentouttava musiikki, liikunta, uiminen ja toisille taas uni. Tällaisissa tapauksissa on myös suositeltavaa käyttää esimerkiksi peittoja, joilla on tutkimuksin todettu terapeuttinen vaikutus sensorisesta häiriöstä kärsivien lapsien ja aikuisten hoidossa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että painopeitot vähentävät merkittävästi ahdistusta ja stressiä. Ne aiheuttavat myös sen, että niin sanotun onnellisuushormonin, eli serotoniinin, eritys kasvaa ja samanaikaisesti kortisolin, eli stressihormonin, eritys pienenee. Kun peitämme kehomme tavallista raskaammalla peitolla, kehomme reseptorit lähettävät tietoa aivoille kehon paikasta tila-avaruudessa, jonka ansiosta hermosto rauhoittuu ja unohtaa aktiivisen ”varuillaolo”-tilan. Sen ansiosta ihminen rauhoittuu ja nukahtaa nopeammin sekä rentoutuu tehokkaammin.
Mutta entä silloin, kun meidän on valmistauduttava tärkeään puheeseen tai tenttiin? Ennen kaikkea meidän on muistettava sisäiset rajoituksemme. Meidän on oltava tietoisia siitä, että uusien tietojen ”tallettaminen” pitkän aikavälin muistiin edellyttää riittävän määrän toistoa sopivin väliajoin. Parhaat tulokset saadaan siis systemaattisen ja säännöllisen työn tuloksena, jolloin tiedon määrä on annostelu riittävän pieniin osiin. Muiden kuin muistin kognitiivisia prosesseja absorboivien tehtävien toteuttamisen kannalta on puolestaan tärkeää suunnitella työvaiheet viisaasti. Esimerkiksi jakamalla tehtävät siten, että mieli pysyy virkeänä ja pystyy toteuttamaan ne tehtävät tehokkaasti.
Lähde: The American Academy of Sleep Medicine; kehityspsykologia
