Se on tuskin kenellekään salaisuus, että pienten lasten kasvattamiseen liittyy luontaisena osana väsymys, etenkin taaperoiden elämän alkuvaiheissa. Vanhemmat kokevat usein turhautumista ja ärtyneisyyttä sekä kaipaavat kunnollisia rentouttavia yöunia. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun kouluikäisten lasten ja nuorten vanhemmat kärsivät unihäiriöistä? Onko sillä vaikutus lasten oppimiskykyyn ja -motivaatioon? Tutkimukset kertovat, että näin se on!
Hallittu uni
Unen vaikutusta terveyteen ja käyttäytymiseen on tutkittu jo useita vuosia. Tutkijoita kiinnostaa tämä aihe jatkuvasti ja tällä kertaa he päättivät tutkia sitä 11-18-vuotiaiden lasten kasvatuksen näkökulmasta. Illinoisin yliopiston tutkimukseen osallistui 234 äitiä, jotka käyttivät 7 yön ajan koehenkilöiden liikkeitä unen aikana tallentavia laitteita. Tämän perusteella arvioitiin koehenkilöiden unen syvyyttä ja laatua. On syytä mainita, että kokeen viimeisessä vaiheessa otettiin huomioon myös kaikkien koehenkilöiden etniset taustat ja sosioekonomiset olosuhteet.
Kokeen jälkeen heidän lapsensa (keski-iältään 15 vuotta) täyttivät yksinkertaiset kyselykaavakkeet, joissa kysyttiin lasten kokemuksia äitiensä kasvatusmenetelmistä. Heille kuvailtiin erilaisia käyttäytymistapoja ja lasten piti vastata sopiiko kuvaus heidän äitiinsä esimerkiksi ”erittäin hyvin” tai vaikkapa “ei ollenkaan”.
Väsynyt vanhempi, holtiton lapsi
Tutkimuksen loppupäätelmät ovat erittäin mielenkiintoisia. Koe osoitti, että hyvin nukkuvien ja helposti nukahtavien äitien lapset kasvoivat muita koehenkilöitä useammin stressittömässä ympäristössä. Sen sijaan unihäiriöistä kärsivät äidit ärtyivät nopeammin, eivät kyenneet keskittymään työtehtäviinsä tai olivat liian väsyneitä voidakseen johdonmukaisesti valvoa aiemmin sovittuja kasvatussääntöjä. Myös etninen tausta ja sosioekonomiset olosuhteeet vaikuttivat äitien taipumukseen toistaa tiettyjä kasvatusmalleja.
Afroamerikkalaisissa kodeissa ja heikommassa taloudellisessa asemassa olevien kodeissa stressitön kasvatus oli vähemmän todennäköistä, vaikka äitien unen laatu säilyikin korkeana. Unen laadun heikkenemisen myötä stressaavaan käyttäytymisen todennäköisyys kuitenkin kasvoi myös tässä viiteryhmässä.
Terve vanhempi, terve lapsi
Vanhempien elämäntapa, johon oleisena osana kuuluu myös terveellinen uni, vaikuttaa lasten käyttäytymisen lisäksi heidän terveyteensä. Uusimmassa tutkimuksessa hyödynnettiin 200 000 vapaaehtoisen otosryhmää ja se julkaistiin Journal of American College of Cardiology -lehdessä. Siinä osoitettiin, että pitkäikäisten vanhempien lapset saavat nauttia myös pitkästä elämästä ja heidän sydämensä olivat erittäin hyvässä kunnossa.
Tutkimus tehtiin 55–73-vuotiaille ihmisille ja heidän terveyttään seurattiin 8 vuoden ajan. Analyysin jälkeen tutkijat tekivät seuraavanlaisen päätelmän. Niillä kokeisiin osallistuneilla henkilöillä, joiden vanhemmat elivät vähintään 80 vuotta vanhoiksi, oli 20 prosenttia pienempi mahdollisuus sairastua sydänsairauksiin. Tutkimuksessa verrattiin lapsen terveydentilaa kummankin vanhemman terveydentilaan erikseen.Tulokset olivat identtiset, vaikkakaan ne eivät kumuloituneetn. Tutkimus osoitti myös sen, että geeniperimän lisäksi myös vanhempien terveydellä on suora yhteys lapsen terveyteen tulevaisuudessa, esimerkiksi verenpaineeseen, kolesteroliin, painoindeksiin ja tupakanpolton aloittamiseen. Kaikki nämä edellä mainitut tekijät lisäävät merkittävästi sydänsairauksien riskiä.
Stressaantunut vanhempi, häiriöitä lapsen käyttäymisessä
Tiesitkö, että lapsesi käyttäytymismallit alkavat muokkautua jo sikiövaiheessa? Jos äiti stressaa paljon raskauden aikana, niin hänen vauvansa kärsii tulevaisuudessa kaksikertaa todennäköisemmin käyttäytymishäiriöistä stressittömän äidin lapseen verrattuna. Tällaisen havainnon tekivät Ottawan yliopiston tutkijat ja kyseiset tutkimustulokset julkaistiin tieteellisessä Biological Psychiatry-lehdessä.
Tutkimuksen lähtökohtana oli väittämä, jonka mukaan äidin raskauden aikaisella stressillä ja ärtyneisyydellä voi olla negatiivinen vaikutus lapsen kehitykseen ja tuleviin käyttäytymismekanismeihin. Tämän väittämän tutkimiseksi kerättiin tietoja 10 000:lta brittiläisiltä äidiltä ja heidän lapsiltaan – raskausajasta alkaen lapsen 16 ikävuoteen asti. Tutkimuksessa kävi ilmi, että raskaana olevan äidin kokemien stressitilanteiden esiintymistiheys vaikutti suuresti heidän lastensa kehitykseen myöhemmässä iässä. ADHD:ta, eli aktiiviisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä, samoin kuin muita käyttäytymishäiriöitä havaittiin heidän lapsillaan jopa kaksi kertaa useammin.
