Onko vauvasi stressaantunut?

09 heinäkuun, 2020 / Mateusz

Emme yleensä yhdistä sellaisia tunteita, kuten stressiä, lapsuuteen, emmekä varsinkaan lapsuuden varhaisessa vaiheessa. Sen sijaan on käynyt ilmi, että voimme täysin alitajuisesti turmella pikkuisemme liiallisella annoksella jännitystä, ja sillä voi olla vaikutusta lapsen myöhäisempään kehitykseen ja toimintakykyyn. Millaista on lapsen stressi? Kuinka se ilmenee ja kuinka välttyä siltä?

Miten muka voin stressata vauvaani?

Monet tuoreet vanhemmat asettavat tällaisia kysymyksiä – usein ironisella äänensävyllä. Loppujen lopuksi takaamme vauvallemme maksimaalisen mukavuuden, kuljetamme häntä kuukausien ajan mukavissa lastenrattaissa, hankimme rauhoittavia vempaimia kuten kohisevia leluja ja hierovia mattoja. Mitä muuta vastasyntynyt pikku ihminen tarvitsee? Itse asiassa tämä pieni ihminen ei tarvitse kaikkea tätä.  Oikeastaan nämä kaikki apulaitteet voivat olla vakava stressin lähde vauvalle. Loppujen lopuksi 9 kuukauden ajan ainoat hänen kokemat ärsykkeet olivat pehmeän hiljaisia ääniä pimeässä ja ahtaassa tilassa.

Syntymän jälkeen lapsi kokee uudessa ympäristössä monia uusia ärsykkeitä. Välillä on lämmintä, hetken kuluttua taas kylmää, valoisaa, pimeää, vauvaa nostellaan ylös ja alas, ja hän kuulee sellaisia ääniä, jotka ovat tähän mennessä olleet hänelle täysin vieraita tai todella vaimeita. Tarvitseeko hän siis vinhasti pyörivän karusellin sänkynsä yläpuolelle?

Stressaantuneen vauvan oireet

Vastasyntyneen vauvan ilmeisin stressin oireista on itku. Valitettavasti vanhemmat eivät saa vauvan syntyessä mukaan käyttöohjeita. He eivät tiedä, tarkoittaako itkeminen koliikkia, nälkää, läheisyyden tarvetta vai pelkoa. Miten tunnistamme siis, johtuuko juuri ”tämä itku” stressistä tai muista tarpeista?

Epäsäännöllinen hengitys (kiihtynyt tai pidättynyt)
– ihon värin muutos (punoitus, kirkas marmori-iho, kalpeus),
– lisääntynyt tai heikentynyt lihasjännitys (myös epäsymmetrisyys),
– silmien sulkeminen
– pään kääntely
– usein toistuva haukottelu, hikka, sylkeminen,
– lisääntynyt fyysinen aktiivisuus, kitinä ja itku

kaikkia nämä ovat asteittain selkeämmin tunnistettavia signaaleja, joita lapsi lähettää stressaavissa tilanteissa. Jos vanhemmat eivät tunnista niiden johtuvan aistien ylikuormituksesta tai stressistä, niin myöhemmin siitä saattaa seurata ongelmia nukahtamisessa, ruokinnassa, pukeutumisessa, sekä vauvan protestointia kylpemisessä tai vaippojen vaihdossa – ja kaikki nämä ovat jo kunnon hälytyssignaaleja.

Mitä siis lapsesi tarvitsee? Onnellinen vauva tarvitsee  äidin läheisyyttä, rauhallisuutta sekä säännölliset ajat nukkumaanmenolle ja aktiivisille toiminnalle.

Kumpikaan ääripää ei ole hyväksi

Lue nämä muutamat tärkeät lauseet, ennen kuin heität pois kaikki apulaitteet ja asennat äänieristyspaneelit lastenhuoneeseen. Kuten varmaan tiedät, meneminen toisessa ääripäästä toiseen ei toimi milloinkaan – sekä aikuisen että vauvan elämässä. Meidän ei pitäisi elää jatkuvan stressin alla, mutta meidän ei myöskään pitäisi eliminoida sitä täysin jokapäiväisessä elämässämme (mikä on toki hyvin epätodennäköistä, vaikka sitä haluaisimmekin).

Psykologiset oppikirjat jakavat stressin ahdistukseen (negatiivinen stressi) ja eustressiin (hyvälaatuisen stressiin), eli sellaiseen stressiin, jonka avulla opimme uusia taitoja. Jos pystyisimme poistamaan jollain ihmeellä tavalla kaikki stressiä aiheuttavat tekijät lapsemme elämästä, niin vaikeuttaisimme epäilemättä hänen kasvuaan ihmisenä.

Ongelma syntyy silloin, kun jännitystilat ovat liian voimakkaita ja jatkuvia. Liian pitkäkestoisella positiivisilla stressillä voi olla myös kielteisiä vaikutuksia. Se kannattaa myös muistaa!