Vanhempana tiedät varmasti, miten lapsesi osaa olla kiukkuinen, kun teidän on lähdettävä pois leikkikentältä tai kun on hampaidenpesun aika. Yllätymme aina siitä, miksi lapsi ei halua laittaa hattua tai käsineitä, vaikka ulkona on pakkassää, tai syödä ravitsevaa aamiaista (josta hän pitää!) ennen päiväkotiin lähtöä. Tällaiset tilanteet testaavat toden teolla vanhempien neuvottelu- ja viestintätaitoja! Mutta oletko pohtinut aikaisemmin, mistä kapinahenki, huuto ja hysteerinen itku johtuu? Miten lapsen aivot käsittelevät näitä epämukavia tunteita ja miksi?
Miksi fiksu ja älykäs viisivuotias lapsi ei ymmärrä aina, mitä sanomme hänelle? Miksi hän yllättää meidät viisaudellaan ongelmanratkaisutilanteissa, muttei toisissa tilanteissa ymmärrä vanhempien loogisia argumentteja? Syiden selvittämiseksi meidän tulee ensiksi syventyä tarkemmin paikkaan, jossa kaikki saa alkunsa, eli lasten aivoihin!
Oikea aivopuolisko hallitsee
Ihmisen aivot koostuvat monista osista, joista kukin vastaa kehomme eri toiminnoista, Oikea aivopuolisko ohjaa tunteitamme ja sanattomia signaaleja, ja vasemman puoliskon tehtävänä on looginen päättely ja ajatusten muotoilu lauseiksi. Lapsilla, etenkin pienimmillä, oikea aivopuolisko dominoi käyttäytymistä vasempaa aivopuoliskon enemmän. Siinä piilee vastaus otsikossa esitettyyn kysymykseen!
Miksi lapsi heittäytyy lelukaupan lattialle juuri silloin, kun haluamme lähteä pois? No koska se ei osaa toimia toisin: sillä hetkellä lapsen oikea aivopuolisko ”käy kuumana”, eikä mitkään loogiset argumentit mene perille. Noin kolmivuotiaaksi asti lapset elävät vain ”tässä ja nyt”, minkä vuoksi he eivät osaa vielä kuvailla hyvinvointiaan ja tunnetilojaan puheen kautta. Kun kuulemme lapsen suusta taikasanan ”miksi”, vasta sitten voimme olettaa, että looginen vasen aivopuolisko on pikkuhiljaa liittymässä mukaan tilanteeseen.
Nisäkkäiden aivot
On hyvä olla tietoinen, että evoluution pitkällä polulla ihmisen aivoissa on jäänteitä ”matelijan aivoista”, jotka ovat vastuussa itsesuojeluvaistoista ja välittömästä päätöksenteosta hengenvaarallisissa tilanteissa. Mutta samalla aivomme ovat myös ”nisäkkään aivot”, joiden tarkoituksena on perhesuhteiden luominen ja suojelu sekä ihmissuhteiden rakentaminen.
Vain johdonmukainen ja koordinoitu yhteistyö aivojemme kaikkien osien välillä takaa ihmiselle harmonisen kehityksen – sekä fyysisen että emotionaalisen. Tutkijoiden mukaan lapsen vanhemmilla ja huoltajilla on suuri rooli lapsen aivojen eri osien yhteistyön kehittymisessä yhteisten kokemusten kautta. Aivojemme neuroplastisuus, eli kyky sopeutua muuttuviin olosuhteisiin, tarkoittaa aivojen jatkuvaa oppimiskykyä, ja jokaiset uudet kokemukset luovat uusia yhteyksiä hermosolujen välille. Uudet yhteydet ovatkin eräänlaisia ”siltoja”, joiden ansiosta opimme uusia taitoja ja ylitämme aikaisemmat rajamme.
Aivojen strategia
Jotta ymmärtäisimme paremmin lapsemme käyttäytymistä ja osaisimme reagoida paremmin hänen tarpeisiinsa, meidän on tarkasteltava vasemman ja oikean aivopuoliskon toimintaa strategiana. Joskus lasten maailmassa lattialle tippunut jäätelö tai lelun hajoaminen saa traagiset mittakaavat. Tässä hetkessä lapsen oikea aivopuolisko dominoi, eli mitään loogisia argumentteja ei kannata viestiä ennen kuin olemme huolehtineet oikean aivopuoliskon tarpeista. Olennaista on emotionaalisen yhteyden muodostaminen lapseen, joka on voimakkaiden tunteiden pyörteessä – lapsen tunteiden, eli verbaalisten ja sanattomien signaalien ymmärtäväinen vastaanottaminen luovat yhteyden suoraan lapsen tunteista vastaavaan oikeaan aivopuoliskoon.
Vasta sen jälkeen, kun olemme saaneet ”kesytettyä” lapsen emotionaalisen puolen ja lapsi alkaa rauhoittua, on aika kertoa loogisia perusteluja ja selityksiä tilanteesta, esim. ”Nuorempi sisaresi on vielä liian nuori ymmärtämään, ettei toisten tavaroita saa ottaa ilman lupaa. Mitä luulet, miten sinun pitäisi toimia tällaisessa tilanteessa? ”
