Lakkasiko vauvasi yhtäkkiä nukkumista hyvin? Äkilliset muutokset lapsen unessa johtuvat usein uusien taitojen hankkimisesta tietyssä kehitysvaiheessa, eli toisin sanoen kehitysloikista. Kuinka tunnistat unen taantumisen ja miten pärjätä sen kanssa?
Asiantuntijoiden mukaan uniregressio tarkoitta väliaikaista lapsen unen taantumista, josta seuraa unihäiriöitä. Ne kestävät yleensä muutamasta päivästä useisiin viikkoihin ja menevät ohi itsestään. Unihäiriöiden lisäksi uniregressioon liittyy muunlaisia oireita, kuten lisääntynyttä itkua ja ärtyneisyyttä, apatiaa, ruokahaluttomuutta ja lisääntynyttä tarvetta olla vanhempien lähellä.
Mistä uniregressio johtuu?
Yleisin syy unen taantumiseen on vauvan siirtyminen kehityksessä seuraavaan vaiheeseen. Vaikka lapsi voi ensimmäisen elinvuoden aikana nukkua jopa 18 tuntia päivässä, niin tähän ajanjaksoon sisältyy useita taantumishetkiä. Ensimmäiset niistä ilmestyvät yleensä kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana. Silloin uni voi olla normaalia lyhyempi, keskeytyä useammin ja lapsi voi tulla huonolle tuulelle. Toinen suuri kehitysloikka tapahtuu noin 4 kuukauden ikäisenä ja silloin lasta pitää ehkä ruokkia useammin (enemmän kuin 1-4 kertaa), hän voi heräillä epäsäännöllisesti ja pitää pitkiä taukoja keskellä yötä. Myöhemmät uniregressiot tapahtuvat yleensä 8–10 kuukauden ikäisenä ja 10–12 kuukauden ikäisenä, eli silloin kun lapsi alkaa liikkua itsenäisesti.
Vaikka kehitysloikat ja uniregressiot esiintyvät useimmiten vain 1-vuoden ikään asti, monet vanhemmat ovat huomanneet vastaavanlaisia häiriöitä myös myöhemmin. Niitä kohdataan useimmiten noin 18 kuukauden ikäisenä sekä jopa 2-vuotiaana ja 4-vuotiaana.
Uniregressiot eri ikäisillä lapsilla – miten pärjäät niiden kanssa?
Vastasyntyneet lapset
Vaikka kehitysloikkiin liittyvät unihäiriöt vaihtelevat lapsen yksilöllisten ominaisuuksien mukaan, niin toimiviksi todettujen menetelmien kokeilusta ei varmasti ole haittaa. Keinuttaminen, halaaminen, tasaisten äänien päälle kytkeminen tai tutin käyttäminen toimii jopa 12-viikon ikäisten vauvojen kanssa.
Alle 4 kuukauden ikäinen lapsi
Lähes kuuden kuukauden ikäisten lasten läheisyyden tarvetta voidaan helpottaa erilaisilla leluilla – pehmoeläimillä ja muilla pehmoleluilla, jotka ”suojaavat” lasta ja luovat turvallisuuden tunnetta heidän herättyään. Älkäämme tänä aikana luopuko vanhemman vartalon läheisyydessä.
Alle 8 kuukauden ikäinen lapsi
Tässä vaiheessa vanhemmat voivat kohdata ongelmia lapsen eroahdistuksen kanssa. Yhdessä nukahtaminen samassa sängyssä toimii hyvin, vaikka kaikki vanhemmat eivät ehkä tykkää tästä ideasta. On hyvä tietää, toisin kuin vallitseva myytti kertoo, ei tarvitse olla huolissaan että lapsi tottuisi tähän rituaaliin nopeasti.
Noin 1-vuotias lapsi
Tässä iässä lapset ymmärtävät peräkkäisiä sekvenssejä ja alkavat tottua niihin, joten tässä vaiheessa kannattaa ottaa käyttöön ns. ”unirituaalit”. Voit esimerkiksi aloittaa kylvyllä, jatkaa hieronnalla, pyjamaan pukeutumisella, satujen lukemisella, halaushetkellä, kehtolaulun laulamisella ja vasta sitten laittaa lapsen nukkumaan. Tässä johdonmukaisuus on erittäin tärkeää.
Vanhemmat lapset, eli yli 2-vuotiaat
Tänä aikana tärkein asia on kuulostella rauhassa taaperon tarpeita. Jos hän ei halua nukkua, on syytä antaa hänen leikkiä, ja jos hän haluaa iltapalaa, anna se hänelle. Loppujen lopuksi uniregression aikana ei kannata pakottaa lasta nukahtamaan. Vaikka se saattaa olla vanhemmalle haastavaa, muista se tosiasia että protestoiva lapsi ei nukahda. Tämän ikäisten lasten kanssa voit ottaa käyttöön myös erittäin tehokkaan painopeiton, joka säätelee vauvan hermostoa, rauhoittaa kehoa sekä helpottaa terveellisen ja syvän unen saavuttamisessa.
